Lonely beachia ei pidä kuvitella nimensä takia mitenkään hiljaiseksi mestaksi. Kuvailisin sen olevan jotain phi phin ja koh lantan väliltä. Majoituin arvostelujen ja muutaman tutun kehujen perusteella Paradise Cottagesiin, eikä kaduta yhtään. Pieniä moderneja bungaloweja omassa rauhassa merimaisemalla. Resortilla on oma kiva loungebaari missä asukkaat ja toisinaan paikalle syömään eksyneet katselee National Geographicin eläinohjelmia/elokuvia ja lukemaan kirjoja, kirjottelemaan blogia tai vaihtamaan reissutarinoita ja vinkkejä saarella oleiluun.
Ensimmäinen ilta meni aika rennosti koska keho tarvisti ruokaa ja mieli unta. Paradise Cottagen mökki on pieni ja todella askeettinen, mutta sielä on oma suihku, perinteinen vessa, vedenpaine toimii suihkussa, wifi on nopea ja sähköpisoke löytyy. Plussaa hammockista pihassa.

 Sanon nyt jo heti alkuun, että tällä saarella selviäisi helposti halvemmallakin, kuin mitä itse olen käyttänyt. Jos haluaa kategorisoida niin olen flashbackeri, en backpackeri. Tätä pitää kuitenkin pohjustaa jollain, nimittäin näyttämällä teille siisti Thaimaalainen vessa! Huom siisti. Jos tiputtaa puolet mun kuluista ni tietää sit mitä odottaa :D

Jos taasen laittaa enemmän rahaa tiskiin, saa Changilla myös viidentähden all-inclusive-luksushommia. Koitan laittaa postausten loppuu kuluja omaa budjettiaan suunnittelevia varten  :)

Low season näkyy kyllä, osa bilebaareista huudattaa musiikkiatyhjälle salille, ravintolat alkaa vasta heräillä horroksesta ja osa putiikeista on suljettuna. Se ei silti estä saarella joka päiviäisiä bileitä Lonelyn beachin pääkadulla. Resorttini paras puoli on ehdottomasti se, ettei se jumputus kuulu kunnolla tänne asti kun haluaa nukkua. Tänään koitan mennä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna on aikainen herätys sukellusretkelle. Tätä aiempina päivinä olen kerennyt kuitenkin vuokraamaan skootterin, huristelemaan ympäri saarta mm. etsimässä sopivia kuvauspaikkoja maisema- ja tähtikuvaukselle, käynyt uimassa saaren isoimmassa vesiputouksessa ja tutustumaan paikalliseen naiseen joka tekee manikyyrejä turisteille ja elättää sillä perheensä, sekä maksaa lapsen koulumaksut. Päädyttiin  kyseisen naisen kanssa syömään ja baariin istumaan kahden saksalaisen kanssa. Keskustelu oli mielenkiinotoinen, sillä sitä piti kolmen kulttuurin kommunikoidessa toisinaan esittää käsimerkein mitä oikein tarkoittaa. Jossainkohden puhuttiin eläimistä ja etenkin siileistä, kaikki tiesi kyseisen eläimen muttei joko muistanut tai tunnistanut sitä englanniksi, eikä osannut sanoa kuin omalla kielellään :D
Keskusteluja käytiin myös politiikasta, wiskeistä ja rommeista,  pakolaistilanteesta euroopassa (saksalaisilla oli siihen painava sana) ja kotimaastaan. Nuphasinee kertoi, ettei ole koskaan käynyt saaren viidakossa, vaikka on koko ikänsä asunut saarella. Minä ja saksalaiset oltiin ihan yrmistyneitä, mettäjuroja tutkijoita, oltiin tultu saarelle mm. nimenomaan jungle trekkaamaan, eli tekemään minimuotoisen vaelluksen viidakossa. Ihmeteltiin ääneen, miten joku ei oo voinut muka tutkia kotisaartaan ja samalla muistin miten vähän on itsekkin tullut tutkittua Suomea. Kauhea hinku ulkomaille, mutta olis upeeta käytä joskus vaikkapa lapissa haskivaljakko-ajelussa!


Koitan saada kuvia siirrettyä seuraavaan postaukseen enemmän, nyt unille!